Niin korkea oli taivas

Niin korkea oli taivas - Sari Kaasinen

Minä haaveilen vain

Sinut mieleeni sain

Kun lämpöä tuuli tuo pohjoiseen

Minä muistan taas sen

Suviyön valkeuden

Ja vihreät rantaniityt ja veen

Joka niin houkuttaa

Johon luottaa ei saa

Sen pinta on lumenpeiliä vaan

Olit aarteeni mun

Suven sen noidutun

Kuin lukki se kutoi arvoitustaan

Niin korkea oli taivas

Niin korkea laki sen

Minä sulle sinä mulle

Kuin taivahan lintunen

Niin lempeä oli lampi

Niin lempeä syli sen

Minä sulle sinä mulle

Kuin hauenpoikanen

Tuli illaksi yö

Sudenhetki kun lyö

Kuu pilvehen tahtoo piiloutua

Minä kuulinhan sen

Huuhkajan kuiskauksen

Sua suutelin sinä suutelit mua

Sua suutelin sinä suutelit mua

Niin vihreä oli metsä

Niin vihreä maja sen

Sinä mulle minä sulle

Maan armahin käpynen

Niin korkea oli taivas

Niin korkea laki sen

Minä sulle sinä mulle

Kuin taivahan lintunen

Niin valkea oli varjo

Niin valkea valo sen

Varislinnun varjo linnun

Joka kaarteli etsien

Niin synkäksi kävi lampi

Niin synkäksi pohja sen

Minä sulle sinä mulle

Vain toive viimeinen

Niin korkea oli taivas

Niin korkea laki sen

Minä sulle sinä mulle

Kuin taivahan lintunen

Niin lempeä oli lampi

Niin lempeä syli sen

Minä sulle sinä mulle

Kuin taivahan lintunen

Niin korkea oli taivas

Niin korkea laki sen

Minä sulle sinä mulle

Kuin taivahan lintunen

Niin lempeä oli lampi

Niin lempeä syli sen

Minä sulle sinä mulle

Vain toive viimeinen