Ihminen 歌詞
Ihminen - Pyhimys/Timo Pieni Huijaus
Written by：Simo Kauhanen/Mikko Kuoppala/Timo Snellman
Voiman tunnos elämäni kunnos voisin pitää huolta mun rungosta
Ei kummost joku pitää huolta mun mummost ku mul on
Kalenteris tungosta
Eipä aikaa ku vaihdetaan paikkaa mä oon vanha tai vainaa
Kaikki meni jo
Metsiä raivaan maikkoja vaivaan mä tunnistin taivaan mut seki meni
Jo
Liikaa mestoja oppeja estoja kloppein ei kelailtu matkojen kestoja
Liikaa laineja sanottavana usein sanottomana vanhassa parempi vara
Liian tietonen epäolennaisest paineist vatsalaukussani paiseit
Älä odota mun pystyvän tähän oon vaan pystyssä vähän kunnes
Jämähdän
Kuka täällä toisen virheitä oikaisee
Mä lasken levolleen luojan
Oman ikänsä nähdessään huokaisee mies ja ampuu viestintuojan
Rajat seinät kaatuu päälle tuhlatut ajat mun solut itkee ääneen
Niin paljon niin paljon elämässä on mikä elämättä jäänee
Etten oo saanut edes kaulaani skrakaa tai kolme reikää laseis
Silti paikat spragaan
Tarpeeks tärpättii koristeeksi norttii ja ku iho on harmaa ja
Silmis sini kortilla
Jos kävelytän pakko dallaa mikäs siinä ku on ruokapyötä ja
Katto pään alla
Leipäjono kasvaa sä kastat pullas kahvii vaik kahvi on laihaa
Ja pullatki vaan pahvii
Mies tarvii ravintoo liikuntaa ja työtä ku sossuralli on vaan
Piilevä syöpä
Ei sitä ite tienny mikä oli haitaks roiskeläpillä ja lonkulla
Laihaks
Peilikuva kysyy mies vai hiiri ku seison housut kintussa kädessä
Predators viiri
Onnellisuus ei oo kahlittuna duuniin vaan terve mieli tarvii terveen
Ruumiin
Kuka täällä toisen virheitä oikaisee
Mä lasken levolleen luojan
Oman ikänsä nähdessään huokaisee mies ja ampuu viestintuojan
Rajat seinät kaatuu päälle tuhlatut ajat mun solut itkee ääneen
Niin paljon niin paljon elämässä on mikä elämättä jäänee
Ei elämä oo reiluu eikä mies vaikka kuinka heiluu pysty
Sitä koskaan reiluksi muuttamaan
Ikuista urheiluu juoksu jonka aika aina voittaa epäreiluu huutakaa ei
Elämä oo reiluu
Eikä vaikka neiti miten heiluu voi sitä uusiksi määrittää
Tiukkoihin liinoihin nuoret jalat kääritään mieli kitukasvunen ihmisyyden vääristää
Kuka täällä toisen virheitä oikaisee
Mä lasken levolleen luojan
Oman ikänsä nähdessään huokaisee mies ja ampuu viestintuojan
Rajat seinät kaatuu päälle tuhlatut ajat mun solut itkee ääneen
Niin paljon niin paljon elämässä on mikä elämättä jäänee